Katso sitä tähdenvalokiharaa. Messier 88, noin 63 miljoonan valovuoden päässä oleva sulavalinjainen spiraali, ei vain ajele avaruudessa. Se on syöksymässä kohti tiheämpää, nälkäisempää naapurustoa: Virgo-klusteria, ja siellä odottavat voimat muokkaavat jo sen kohtaloa.
Galaksin kirkkaassa ytimessä supermassiivinen musta aukko, massaltaan noin sata miljoonaa kertaa Auringon, nielee kaasua ja pölyä samalla kun se synnyttää energisiä ulosvirtauksia. Tuon myllertävän ytimen ympärillä on vanhempi, punertava tähtijoukko, joka antaa pullistumalle lämpimän, tasaisen hehkun. Kun siirrytään kauemmas ytimestä, löytyy tiukasti kiepuvat spiraalihaarat, joissa on sinisiä tähtiklustereita ja pölyisiä kaistaleita. Maasta katsottuna kuvio levittäytyy Hubble-kuvassa kuin pyörivä tuulikukka pysähtyneenä käännöksen puoliväliin.
Mutta kauneus voi olla petollista. M88 sukeltaa kohti klusterin sisäosia, matka jonka kesto mitataan satoina miljoonina vuosina ja joka sisältää kohtaamisia kuuman, harvan kaasun kanssa, joka täyttää galaksien välisen tilan. Kuvittele galaksi liikkuvana ohueen mutta erittäin nopeaan tuuleen. Liike synnyttää työntöpaineen: näkymättömän voiman, joka voi irrottaa kaasua galaksista samalla tavalla kuin tuuli repii lehtiä oksasta.
Poistumisen merkkejä on jo nähtävissä. Havainnot osoittavat, että M88:n pyörivä kaasulevy on etupuolelta katkaistu ja puristunut, kuin lumi kasaantuisi auraa vastaan. Ulommat alueet sisältävät huomattavasti vähemmän kylmää kaasua kuin mitä tältä kokoiselta spiraalilta odotettaisiin, ja kylmä kaasu on uuden tähtien muodostuksen välttämätön ainesosa. Jos se katoaa, galaksin tulevaisuus tähtienmuodostajana alkaa himmetä.
Yhteenvetona: M88 menettää tulevien tähtien raaka-aineita syöksyessään Virgo-klusteriin.
Edessä on dramaattisempi kohtaaminen. Astronomien arvion mukaan arviolta 200–300 miljoonan vuoden kuluttua M88 kulkee lähimmillään Messier 87:n ohi, sen jättimäisen elliptisen galaksin, joka hallitsee Virgoa. Tällaiset läheiset ohitukset voivat voimistaa kaasun irtoamista, sekoittaa kaasua ja jopa muuttaa spiraalin muotoa perusteellisesti. Tuloksena voi olla galaksi, joka näyttää ja käyttäytyy hyvin eri tavoin ohituksen jälkeen kuin nyt.
Muutos ei ole teoreettinen huomautus. Hubble'n Laajakenttäkamera 3 erottaa yksittäisiä tähtiklustereita ja sumuja galakseissa, jotka ovat kymmenien miljoonien valovuosien päässä, jolloin tutkijat voivat kartoittaa, missä tähtiä muodostuu ja mistä kaasu on poistettu. M88 havaittiin osana Hubble-ohjelmaa #18103 (PI: D. Thilker), kohdennettua hanketta, jonka tavoitteena on ymmärtää, miten spiraaligalaksit kehittyvät ahtaissa klustereissa.
M88:n seuraaminen on kuin hidastetun toiminnan rikospaikan tarkkailua. Todisteet kertyvät miljoonien vuosien kuluessa: puristunut kaasu, katkaistut levyt, vähenneet kylmäkaasun varannot. Jokainen havainto kertoo tarinan siitä, miten ympäristö muovaa galakseja. Ja jos rakastat kosmista draamaa, parempaa näytelmää on vaikea löytää.
Kun kaukoputket terävöityvät ja simulaatiot paranevat, kysymys ei enää ole pelkästään siitä, muuttavatko tiheät ympäristöt galakseja, vaan pikemminkin yksityiskohdista: milloin, kuinka nopeasti ja millä mekanismeilla nämä muutokset määrittävät galaksin kohtalon.
"Olen ravitsemustieteilijä ja haluan auttaa ihmisiä syömään paremmin. Genomissa jaan tutkimuksiin perustuvia vinkkejä ravinnosta ja elämäntavoista."
Keskustelu
Jätä kommentti
Kommentit
Ei vielä kommentteja. Ole ensimmäinen.