Aurinkokunnan matka: galaktiset jäljet maankivissä

Ajatus on yksinkertainen ja häiritsevä: kun Aurinkokunta matkaa Linnunradan halki, se kohtaa muuttuvia kaasun ja pölyn alueita. Nämä kohtaamiset voivat synnyttää tähtien muodostumisen aaltoja. Voisivatko ne myös jättää jälkiä Maan kivissä?

Etsimässä vastaavaa aikajälkeä Maan ulkopuolelta

Viimeaikainen tutkimus, joka tarkisti planeetan vanhimman tunnetun asteroiittivaikutuksen iän ja ajoitti sen noin kolmeen miljardiin vuoteen, on herättänyt tämän kysymyksen uudelleen. Jos galaksin muuttuva ympäristö töytäisee kaasupilviä uusiin tähtien muodostumisen purkauksiin, Aurinkokunnan toistuvat kulkureitit näiden alueiden läpi saattavat vaikuttaa hienovaraisemmin myös muihin järjestelmiin. Geologit ja tähtitieteilijät ehdottavat nyt suoraviivaista testiä: vertaamalla Maan mineraalikirjaa Kuussa ja Marsissa oleviin mineraalikerroksiin voidaan etsiä yhteistä ajoitusta. Jos sama ajoitus näkyy muilla taivaankappaleilla, se vahvistaisi galaktisen ajurin mahdollisuutta.

Kaavio Auringon matkasta ympäri Linnunradan keskustaa.

Johtavat tutkijat nostavat esiin kaksi epävarmuutta. Ensinnäkin kaikkien läpikulkujen ei pitäisi jättää selkeää jälkeä yhdelle planeetalle. Toiseksi, vaikka jälki olisikin olemassa, sen säilyminen riippuu paikallisesta geologiasta. Planeettojen pinnat eroavat toisistaan. Kuu säilyttää vanhemman muistin kuin Maa. Marsilla on oma arkistonsa, vaikkakin pölyn ja tuulen kuluttama.

"Jos galaktiset ympäristön muutokset voivat laukaista tähtien muodostumista," eräs tutkija selitti, "olisi outoa, jos Aurinkokunta ei kokisi lainkaan vaikutusta." Avainkysymykseksi nousee, olivatko vaikutukset riittävän suuria ja riittävän pysyviä, jotta ne voitaisiin lukea kivenäytteistä ja paluulennon aineistosta.

Tiimin hypoteesi yhdistää spiraalihaarojen ylitykset mantereiden kasvuun ja muinaisiin törmäyksiin. 

Nämä keskustelun käynnistäneet havainnot julkaistiin Maa- ja planeettatieteiden kirjeissä. Tulevissa testeissä yhdistetään kraatterien ajoitusta, isotooppitutkimuksia ja vertailevaa planetologiaa yhteisen kosmisen aikataulun etsimiseksi.